Tervehdys Tuominiemestä

Heinäkuun blogikirjoituksen aika ja lupasin kirjoittaa jotakin. No, tässä sitä jotakin nyt tulee. Miten
minusta tuli tavasTkenkänen? Ja miten ihmeessä vieläpä Tuominiemen uusi emäntä? Saanen kerto
tarinan..
Rakkaus. Rakkaushan se minut tänne toi. Kallion perältä löytyi elämäni valo ja sitä myöden päästiin
”mäjelle asumaan”. Onnea on puoliso, jonka kanssa unelmat ja toiveet osuu yksiin. Onhan tämä
Tavastkenkä ihanan kotoisa mäkineen ja vesistöineen vaaramaisemissa lapsuutensa viettäneelle tytölle.
Nautin suunnattomasti näistä maanmuodoista ja kylälle oli heti tervetullut olo. Entinen koulu antoi
mukavat puitteet seurata keskeiseltä paikalta kylän tapahtumia ja niin minut kohta imaistiin kyläseuran
toimintaan mukaan. Niin minusta tuli tavasTkenkänen.
Iltakävelyt Markon kanssa mukavan vaihtelevissa maastoissa ja oman hevoseni tallipaikan myötä
alkoivat myös maisemat tulla tutuiksi. Pidin myös näin hevosihmisenä siitä, että kylällä on paljon
hevosia värittämässä maisemaa lehmien lisäksi. Niin me sitten eräänä kesäisenä iltana uskaltauduttiin
kävelemään erään kauniin koivukujan päähän. Ja mikä miljöö sieltä löytyikään! Tuota tiettyä
koivukujaa olimme ihailleet monesti ohi kävellessämme, mutta emmepä tienneet, mikä meitä siellä
odottaisi. Pienellä salapoliisityöllä löysimme paikan omistajat ja arasti ehdotimme olevamme
kiinnostuneita ostamaan paikan. Sitten seurasikin piinaavaa odottelua vuosi…
Lopulta kuitenkin kaupat syntyivät ja alkoi ahkera remontointi. Kiitokset remontin joutumisesta
miehelleni ja hänen vanhemmilleen. Voisipa sanoa, että kerrankin oltiin oikeassa paikassa oikeaan
aikaan ja molempien unelma alkoi toteutua. En voisi kiitollisempi olla siitä, että jaksoin uskoa
unelmiini. Kiitos siitä seisoo silmieni edessä, kun tätä kirjoitan ja näitä vanhoja hirsiseiniä katson.
Uskokaa unelmiinne ja pikkuhiljaa ne alkavat toteutua. Minulla se lähti siitä, että halusin nähdä
hevoset aamulla makuuhuoneen ikkunasta. Ja erityiskiitokset Tuominiemen perikunnalle, koska
raskivat luopua ja antaa uuden elämän tälle upealle paikalle. Mukavaa loppukesää sekä toivotaan
kuivaa ja lämmintä syksyä.
t. Sonja Sandberg
PS. Tuominiemessä asuu myös kummitus, mutta se(kin) on ihan kiltti.