Juhlapuhe Tavastkengän Maa- ja kotitalousseuran 100-vuotisjuhlassa
Arvoisat juhlavieraat, hyvät tavastkenkäset ja muualta tulleet!
”Maahenki on luottamusta maanviljelyn kannattavaisuuteen, se on maanviljelijäin itsetuntoa, ylpeyttä siitä, että on maanviljelijä, rakkautta maanviljelykseen. Voi sitä kansaa, voi sitä maata, josta maahenki on kadonnut!”
Näin lausui Suomen osuustoiminnan isänä pidetty professori Hannes Gebhard 1900-luvun alussa. Osuustoiminnan lisäksi Gebhardia voidaan pitää Suomen maamiesseurojen isänä, sillä niiden perustaminen virisi hänen puheidensa ja kirjoitustensa innoittamana 1800-luvun lopulta lähtien.
Oulun läänin talousseura ehdotti maalaisseurojen eli talouskuntien perustamista ensimmäisen kerran jo vuonna 1864. Niiden tarkoituksena oli edistää maanviljelijäväestön omatoimisuutta ja maatalouden kehittymistä. Muutamia seuroja perustettiin jo tässä vaiheessa esim. Kestilään, Pulkkilaan ja Piippolaan, mutta niiden toiminta hiipui pian ankarien katovuosien seurauksena.
Maamiesseuratoiminnan uusi aalto alkoi 1890-luvulla edellä mainitun Hannes Gebhardin herätystyön ansiosta. Maamiesseurat olivat usein ensimmäisiä maaseudun yhdistyksiä, jotka levittivät uusia asioita ja ajatuksia kaikkialla Suomessa. Ne olivat eräänlaisia pitäjiensä ”edistysseuroja”, joita Gebhard halusi saada vähintään yhden jokaiseen Suomen kuntaan.
Oulun läänin ensimmäinen maamiesseura perustettiin Pulkkilaan vuonna 1896, seuraavat Liminkaan, Kempeleeseen ja Pudasjärvelle vuonna 1899. Maamiesseurojen perustoimintaa olivat kokoukset, kilpailut, näyttelyt ja maamiespäivät, joissa pidettiin alustuksia ja esitelmiä ja keskusteltiin niiden pohjalta ajankohtaisista asioista. Asiantuntija-apua seurat saivat Oulun läänin talousseuran palkkaamilta neuvojilta, joiden opastuksella uusia viljelytapoja ja -menetelmiä sekä uusia kasvilajeja ja -lajikkeita saatiin viljelijäväestön tietoon.
Keskeistä maamiesseurojen toimintaa oli yhteisten koneiden ja työkalujen hankkiminen ja vuokraaminen jäsenilleen. Yhteisostoina saatettiin hankkia myös jauhoja, siemeniä ja apulantaa. Varoja toimintaansa seurat hankkivat jäsenmaksuilla, iltamilla ja arpajaisilla. Varhaiset maamiesseurat vaikuttivat kotipaikkakuntiensa kehitykseen mm. tekemällä aloitteita erilaisten osuuskuntien, kuten sonniosuuskuntien, puimaosuuskuntien ja osuusmeijereiden perustamisesta. Suomen ensimmäinen osuuskassa perustettiin Piippolaan juuri paikallisen maamiesseuran aloitteesta.
Pyhännän ensimmäinen maamiesseura perustettiin Tavastkengälle, jonne kunnan maanviljelys ja asutus keskittyi 1900-luvun alussa. Tavastkengän Maamiesseuralle voidaan löytää peräti kaksi syntymäpäivää. Ensimmäisen kerran Tavastkengän Maamiesseura perustettiin vuonna 1913, joten voisimme juhlia nyt myös seuran 108-vuotisjuhlaa. Yhdistysrekisteriin seura kuitenkin ilmoitettiin virallisesti vasta 29.10.1921. Samaan aikaan merkittiin yhdistysrekisteriin naapurikuntien, kuten Pulkkilan, Piippolan ja Haapaveden maamiesseurat.
Vuonna 1921 Tavastkengän Maamiesseuran hallituksen muodostivat kylän isojen talojen isännät, jotka olivat tunnettuja muustakin yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan. Seuran puheenjohtajana toimi Leiviskän isäntä Kusti Puurunen ja sihteerinä Koivulan isäntä Antti Järvelä (vanhempi). Hallituksen jäseninä olivat Martti Kurkela, Juho Turunen, Juho Rimpelä ja Paavo Komulainen. Hallituksen varajäseniä olivat Antti Leiviskä, Juho Myllylä, Eera Repola ja Lauri Kiiskinen. Samat isännät olivat mukana monissa muissakin yhdistyksissä, osuuskunnissa ja kunnan päätöksenteossa. Piirit olivat pienet tuohonkin aikaan.
Tavastkengän Maamiesseuran vanhimmat asiakirjat ovat valitettavasti hävinneet ajan tuuliin, joten tiedot sen toiminnasta eivät olet kovin tarkkoja. Muistitiedon mukaan sen toiminta oli samanlaista kuin maamiesseuroilla yleensä. Se pyrki edistämään maatalouden kehittymistä kylässä. Se järjesti kyläläisille erilaisia kursseja, mutta välillä myös kevyempää ohjelmaa, kuten maataloustyökilpailuja ja iltamia. Se hankki yhteisiä työkaluja ja -koneita ja rakensi kylälle yhteiskäyttöön tarkoitetun viljankuivaamon.
Ehkä kaikkein suosituimpia maamiesseuran järjestämiä tapahtumia Tavastkengällä olivat hevoskilpa-ajot, joiden puuhamiehenä oli Kusti Puurunen. Kilparata aurattiin jonkin järven jäälle, Tavastkengänjärvelle tai Valkeiselle, tai Siikajoen jäälle Viion talon alle. Viimeisiä kisoja järjestettiin maantiellä, Repolan ja Sillankorvan talon välisellä suoralla tieosuudella. Kilpa-ajopäivän iltana pidettiin yleensä iltamat, joissa jaettiin palkinnot kisojen voittajille.
Maamiesseuran aloitteesta Tavastkengällä aloitettiin maatalouskerhotyö 1930-luvun pulavuosina, kun köyhyys ja puute koettelivat varsinkin pientilojen isoja lapsiperheitä. Nuoremman Antti Järvelän vetämän kerhon myötä kyläläisille tulivat tutuksi uudet viljelykasvit, kuten porkkana, punajuuri, kaali ja herne.
Tavastkengän maamiesseuralle ei rakennettu omaa toimitaloa, vaan sen kokouksia pidettiin kylän taloissa ja muiden järjestöjen huoneissa. Tosin vuonna 1921 Tavastkengän nuorisoseura ja maamiesseura pitivät yhteiskokouksen, jonka päätöksenä oli yhteisen seurantalon hankkiminen. Kumpikin seura aikoi osallistua puolella talon kustannuksiin. Talohanke ei kuitenkaan edennyt, mutta syyt eivät selviä säilyneistä asiakirjoista.
Maamiesseuroihin alettiin perustaa erillisiä naisosastoja jo 1900-luvun alussa. Tavastkengän Maamiesseuran naisosastosta vanhimmat tiedot ovat heinäkuulta 1933, jolloin päätettiin tilata säännöt naisosastolle. Naisosaston säännöt hyväksyttiin huhtikuussa 1934 pidetyssä kokouksessa, jossa oli paikalla vain miehiä. Ilmeisesti naisosasto säätiin kuitenkin perustettua, sillä sen johtokunta ja jäsenet velvoitettiin tulemaan paikalle seuran syyskokoukseen syksyllä 1936. Osaston sihteerinä toimi tuolloin Katri Komulainen, jäseninä olivat Ada Haataja, Alina Viio, Reeta Turunen, Maria Katajamäki, Taava Karppinen ja Elsa Myllylä. Naisosaston pöytäkirjat ovat säilyneet vuodesta 1939 lähtien, jolloin puheenjohtajana oli Ada Haataja ja sihteerinä Taava Karppinen.
Naisosaston toimintaan kuului ainakin vuodesta 1939 lähtien ompeluseurojen pitäminen. Ensimmäinen ompeluseura järjestettiin Alipäässä Kalle Rimpelän talossa. Samana keväänä päätettiin kylällä järjestää kodinhoito ja pihan puhdistus -kilpailu. Naisosaston ensimmäinen konehankinta oli pellavaloukku.
Sota-aikana naisosastolle löytyi monia tehtäviä. Sen piti esimerkiksi perustaa toimikunta, joka vastasi avustusjärjestöiltä saatujen vaatteiden jaosta kyläläisille. Elintarvikepulaa pyrittiin helpottamaan kannustamalla jäseniä luonnontuotteiden käyttöön ja vihannesten viljelyyn. Seuran jäsenten käyttöön hankittiin perunajauhomylly ja yhteiset kangaspuut.
Sotien jälkeen kurssitoiminta jatkui. Ensimmäinen kutomakurssi järjestettiin Kankaan pirtissä vuonna 1949. Sittemmin järjestettiin lukemattomia käsityö-, ruoka-, kodinhoito ja puutarhanhoitokursseja. Ohjaajat kursseille saatiin kattojärjestöstä eli Oulun maatalouskeskuksesta. Tässä vaiheessa kyläläisten yhteiskäyttöön hankittiin 50 hengen ruoka- ja kahviastiasto, joka löytyy edelleen kylätalolta. Erikoisempi hankinta oli eläinten lääkekaappi.
Kylän emännille aktiivinen yhdistys tarjosi ennen kaikkea ”mielen virkeyttä, uusia ihmiskontakteja ja ystävien tapaamisia lähes viikoittain kursseilla ja ompeluseuroissa”, kuten Maria Leena Kemppainen on muistellut.
Tavastkengän maamiesseura ja maatalousnaiset ovat olleet jatkuvasti vireitä järjestöjä, joiden toiminta ei missään vaiheessa kokonaan hiipunut. Toisin kävi monen muun yhdistyksen, kuten Tavastkengän nuorisoseuran ja rauhanyhdistyksen, joilla kummallakin oli kylällä oma toimitalonsa.
Tavastkengän rauhanyhdistys oli rakentanut oman talonsa kansakoulun naapuriin vuonna 1949. Aikanaan yhdistys fuusioitui Pyhännän rauhanyhdistykseen ja talo kävi vähitellen tarpeettomaksi, kun kirkonkylälle rakennettiin uusi toimitalo 1980-luvulla. Samaan aikaan Tavastkengällä virisi keskustelu oman kylätalon tarpeellisuudesta. Keväällä 1990, eräänä torstai-iltana, tuli Tavastkengän sivukirjastossa puhetta Tavastkengän rauhanyhdistyksen talosta. Kirjastonhoitaja Maria Leena Kemppainen sanoi Pyhännän rauhanyhdistyksen jäsenelle Lauri Sainilalle, että ”olisipa tuo rauhanyhdistys myynnissä”. Seuraavana torstaina Lauri tuli taas kirjastolle ja sanoi Maria Leenalle: ”Ruvetaanko kaupan tekkoon?”
Tämän jälkeen tapahtumat etenivät nopeasti. Monien kokousten ja neuvottelujen jälkeen talokauppa saatiin kyläkokouksen käsittelyyn syyskuussa 1990. Kokous päätti ostaa talon Tavastkengän Maa- ja kotitalousseuralle 65 000 markalla. Kauppakirjat allekirjoitettiin 25.10.1990.
Talokauppa tiesi seuratoimijoille kiireistä aikaa. Sitä ennakoiden maamiesseura ja maa- ja kotitalousnaiset yhdistyivät Tavastkengän maa- ja kotitalousseuraksi. Seuran naisväki alkoi kaapia ostorahoja kokoon myyjäisillä, arpajaisilla, kirpputoreilla ja ompeluseuroilla. Miehet keräsivät taloista tukkipuita, jotka ajettiin sahalle ja myytiin. Ensimmäinen erä kauppahinnasta maksettiin joulukuussa 1990 ja viimeinen erä vuotta myöhemmin. Talokaupasta selvittiin ilman velanottoa, mutta kaupan jälkeen piti rahankeruuta jatkaa talon remonttia varten.
Maamiesseuran toiminta muuttui Tavastkengällä kylätoiminnaksi oikeastaan vasta tässä vaiheessa, nimenmuutoksen ja oman kylätalon hankinnan myötä. Siihen saakka toiminta oli ollut pitkälti perinteistä: kokouksia, kursseja, koulutuksia, tupailtoja ja yhteishankintoja. Nyt haluttiin kehittää laajemmin koko kylää. Kylätalosta haluttiin tehdä juhlapaikka kaikille kyläläisille, kokouspaikka kylällä toimiville järjestölle, kerhotila kylän nuorisolle ja kurssien pitopaikka kansalaisopistolle.
Tavastkengän Maa- ja kotitalousseuran toiminta on uuden alun jälkeen ollut jatkuvasti hyvin vireää. Ensimmäiset Tavastkenkä-päivät järjestettiin heinäkuussa 1993. Kun kylätalon oli saatu kuntoon, haluttiin kehittämistyötä laajentaa koko kylään. Vuonna 1998 tehtiin kyläkysely, jonka tulosten pohjalta laadittiin ensimmäinen Leader-hanke, nimeltään yksinkertaisesti ”Tavastkengän kehittämishanke”. Sen osana toteutettiin Kuurajoen ylittävä silta Punaperäntien ja Perukantien välisellä kangastiellä.
Viimeisen 30 vuoden aikana Tavastkengän Maa- ja kotitalousseura on järjestänyt lukemattomia yhteisiä tapahtumia kyläläisille. 1990-luvulta mieleen ovat jääneet kyläpäivät, iltamat, näytelmät ja tanssit. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä järjestettiin yhteislauluiltoja, kahvilatoimintaa ja erilaisia näyttelyitä. 2010-luvulla, kun itsekin tulin mukaan toimintaan, on järjestetty historiapiirejä, kyläkävelyitä, pyöräretkiä ja kyläpäiviä. Vuodesta toiseen toistuvia tapahtumia ovat olleet vappukahvila toukokuussa ja yhteislauluilta elokuussa.
Toinen uusi alku Tavastkengän kylätoiminnalle saatiin vuosina 2007–2012 toteutetun kylähistoriahankkeen myötä. Mukaan saatiin uusia toimijoita, kun uudet, vanhat ja entisetkin kyläläiset ryhtyivät keräämään talteen kylän menneisyyttä. Sivutuotteena saatiin kylän kotisivut (www.tavastkenka.fi) ja Facebook-ryhmä, jossa on paljon enemmän jäseniä kuin kylällä on asukkaita.
Tavastkengän ensimmäinen kyläkirja julkaistiin vuonna 2012, toinen 2016 ja kolmas 2019. Kirjahankkeilla on ollut suuri merkitys kylälle. Ne vahvistivat kylähenkeä ja kirjojen myyntituloista saatiin lisää liikkumavaraa seuran toimintaan ja erilaisten hankkeiden toteuttaminen tuli mahdolliseksi.
Ensimmäisen kirjahankkeen jälkeen seuralla onkin ollut monta merkittävää hanketta:
- Ala-Kurkelan rantalaidun ja Kurkelanjärven kosteikko -hankkeilla on hoidettu kylän keskeisiä maisema-alueita vuodesta 2013 lähtien
- Kylätalon peruskorjaus- ja kehittämishanke tehtiin vuosina 2015–2017. Siinä talo peruskorjattiin kivijalasta katonharjalle.
- Kansainvälisiä työleirejä on järjestetty yhteistyössä KVT-Finland ry:n kanssa vuosina 2013, 2014, 2016 ja 2019.
- Koulukiinteistöä on kehitetty yhteistyössä Pyhännän kunnan ja Yrjänän mansikkatilan kanssa ja sinne on saatu kyläläisten käyttöön kuntosali, käsityötilat sekä nuoriso-, kokous- ja koulutustilat.
- Koulutusta, kursseja ja kerhotoimintaa on järjestetty sekä nuorille että työikäisille.
- Kesätyöntekijöitä on palkattu useana kesänä mm. kyläapulaisiksi ja digitoimaan valokuvia.
- Viimeisin kehittämishanke, Kylätalon ovet ja valot -hanke, valmistui viime syksynä. Siinä uusittiin kylätalon ulko-ovet ja lisättiin talon ulko- ja sisävalaistusta.
Omien hankkeiden lisäksi seura on ollut edistämässä mm. Siikaverkko-hanketta, jonka myötä kylälle saatiin nopeat valokuituyhteydet. Seuran aloitteesta käynnistettiin myös Siikajoen latvavesien kunnostushanke, jossa pyritään parantamaan kylän läpi virtaavan Siikajoen tilaa.
Tavastkengän aktiivisuus on huomattu muuallakin, sillä Tavastkenkä valittiin Pohjois-Pohjanmaan vuoden kyläksi vuonna 2017
Monenlaisia suunnitelmia on nytkin hautumassa tuleville vuosille. Ensi keväänä on tarkoitus rakentaa uusi saunan Kontiolammelle yhteistyössä Pyhännän vapaa-ajankalastajien kanssa. Kylätalon kehittämistä jatketaan edelleen ja suunnitelmia on esimerkiksi Kurkelanjärven virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamisesta. Tekemistä siis riittää mutta myös uskoa kylän mahdollisuuksiin. Minä ja muut kylätoimijat uskomme, että Tavastkengän kylän ja Tavastkengän Maa- ja kotitalousseuran parhaat vuodet ovat vasta edessäpäin!
Matti Leiviskä 31.10.2021
