Kaksi viikkoa valkoisia öitä Suomessa
Kirjoittanut Jolana Pavlíková 11.1.2025. Käännös Matti Leiviskä / ChatGTP.
”Työleiri Suomessa antoi minulle kolme asiaa: 1. mahdollisuuden tutustua osaan Suomea, paikalliseen kulttuuriin ja elämäntapaan ainutlaatuisella tavalla, 2. elämyksiä ja muistoja koko eliniäksi ja 3. ennen kaikkea ystäviä ympäri maailmaa,” muistelee Jolana ensimmäistä työleirään.
Leiriläisiä työpäivän päätteeksi Siikajoen Lehmipuronkoskella. Jolana edessä oikealla.
Olin jo pitkään haaveillut vapaaehtoistyön kokeilemisesta vaihtoehtoisena tapana matkustaa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä vietin aikaani tapahtumissa ja retkillä ystävieni kanssa, eikä aikaa jäänyt työleirille. Tänä kesänä en kuitenkaan halunnut jättää väliin tätä ainutlaatuista kokemusta. Motivaatio kokeilla ulkomailla oleskelua muulla tavoin kuin turistina kasvoi entisestään, sillä suunnittelin lähteväni seuraavana vuonna Erasmus-vaihtoon osana psykologian opintojani yliopistossa. Ajattelin, että tämä voisi olla pieni koe ennen kuin matkustan vieraaseen maahan pidemmäksi aikaa. En ollut koskaan aiemmin matkustanut yksin ulkomaille.
Valitsin kohdetta erityisesti sen perusteella, missä kesät eivät ole polttavan kuumia – eli maista, jotka sijaitsevat pohjoisempana kuin Tšekki. Onnistuin saamaan paikan ensimmäisenä toiveena listaltani olleelle työleirille: River restoration and village celebration -leirille pienessä kylässä keskellä Suomea. Minua kiinnosti erityisesti työ joessa, mutta myös työleirin osuus nimeltään ”village celebration”. Kyläjuhlat Suomessa – sellaista ei ihan jokainen pääse kokemaan!
Mustikkamehua Finnairin lennolla
Toukokuussa ostin lentoliput, ja sunnuntaina 7. heinäkuuta matkani alkoi Prahan lentokentältä. Lensin Helsingin kautta Pohjois-Suomen suurimpaan kaupunkiin, Ouluun. Matkustin Finnairilla ja sain nauttia lennon aikana heidän tarjoamastaan alkuperäisestä mustikkamehusta – suosittelen lämpimästi 🙂!
Oulussa minua vastassa oli voimakas tuuli ja rankkasade. En kuitenkaan viipynyt siellä pitkään, vaan noin puolitoista tuntia saapumiseni jälkeen hyppäsin bussiin kohti Pyhäntää. Tässä noin 1600 asukkaan pikkukaupungista työleirimme isäntä Matti ja muutama muu paikallinen nouti minut ja muut osallistujat, ja he kyyditsivät meidät autolla noin 10 kilometrin päässä sijaitsevaan Tavastkengän kylään, jossa työleiri pidettiin.
Tavastkenkä sijaitsee keskellä metsiä ja järviä, ja siellä asuu noin 300 ihmistä. Asumisen tyyli poikkeaa täysin tšekkiläisistä kylistä. Ensisilmäyksellä hämmästyin siitä, kuinka lähellä luontoa paikalliset elävät ja kuinka tarkasti he huolehtivat yksityisyydestään. Vaikka kylässä on vain 300 asukasta, se levittäytyy laajalle alueelle, ja talojen välimatkat mitataan kilometreissä. Ei siis mitään yhteisiä aitoja naapurien kanssa tai uteliaisuutta siitä, kuka on taas kylässä naapuritalossa 😀. Jokaisella perheellä on täällä melko suuri tontti, jolla on usein useita rakennuksia, ja talot sijaitsevat melkein metsän keskellä mäntyjen ja mustikkapensaiden keskellä. Naapurit tai kylän ”keskusta” voivat olla useiden kilometrien päässä. Totta on myös, että Tavastkengällä asuu enemmän lehmiä kuin ihmisiä. Koska tontit ja talot periytyvät sukupolvelta toiselle, monilla niistä on maatila, ja karjankasvatus on hyvin yleistä.
Vaikka kylän talot sijaitsevat (meidän mittapuullamme) kaukana toisistaan, paikalliset muodostavat tiiviin yhteisön, ja hiljattain kunnostettu kylätalo toimii paikkana yleisille tapahtumille ja säännöllisille kokoontumisille.
Tapasimme paikallisia, kun he kuljettivat meitä autoillaan työpaikoille joen varteen, mutta myös vapaapäivinämme, jolloin he osallistuivat isäntämme Matin järjestämään ohjelmaan. Matti on paikallinen asukas, historioitsija ja innokas kyläyhteisön kehittäjä. Pääsimme tutustumaan myös oman ikäisiimme nuoriin, mikä oli hieno kokemus. He opettivat meille suomalaista pesäpalloa, leipoivat kanssamme pullaa ja juttelimme heidän kanssaan elämästä Suomessa. Kieli ei ollut este – täällä kaiken ikäiset puhuivat sujuvasti englantia.
Nuoret ihmiset jäävät usein asumaan kotiseudulleen, ja minusta tuntui, että he välittävät suuresti paikkakuntansa hyvinvoinnista. Tämä erosi siitä, mihin olen tottunut Tšekissä, jossa ihmiset muuttavat usein paikasta toiseen, eivät asetu aloilleen, ja nuoria houkuttelee enemmän suurkaupunkien tarjoamat mahdollisuudet. Tavastkengän nuoret, joihin tutustuimme, olivat erittäin tyytyväisiä elämäänsä keskellä ”ei mitään”. Kaikki, mitä he tarvitsevat, löytyy Pyhännältä, eikä suurkaupunkien vilinä houkuttele heitä. Kesäisin he työskentelevät Pyhännän monissa tehtaissa – siellä valmistetaan esimerkiksi saunoja, ikkunoita ja jopa sipsejä.
Pyhännällä voi myös opiskella, ja vasta yliopistoon siirryttäessä tulee vastaan tarve ”lentää pesästä”. Suomen valtava pinta-ala ja harva asutus tekee tällaisesta elämäntyylistä järkevän. Palvelut, virastot ja koulut eivät ole Suomessa yhtä keskittyneitä suuriin kaupunkeihin kuin Tšekissä. Esimerkiksi Tšekissä 1600 asukkaan kaupungista löytyisi korkeintaan pieni sekatavarakauppa, postin sivutoimipiste ja ehkä kyläkoulu, mutta ei suinkaan kahta suurta markettia, modernia koulua suurella urheiluhallilla, teollisuusaluetta, museota tai terveyskeskusta – kuten Pyhännältä!
Rakensimme patoja ja lohien kutualueita
Leirin ensimmäisen puoliskon työskentelimme jokikunnostusprojektissa, joka oli varsin laaja hanke Siikajoen kunnostamiseksi. Projektiin osallistui monia ihmisiä, ja sen tavoitteena oli palauttaa joki luonnontilaan. Aikoinaan Siikajokea käytettiin puutavaran kuljetukseen, koska maa-alueiden infrastruktuuri ei ollut vielä riittävän kehittynyt. Tätä tarkoitusta varten joki oli puhdistettu kivistä ja luonnonmuodostelmista, mikä johti siihen, että kalat, erityisesti taimenet, katosivat alueelta.
Nyt, vuosikymmeniä sen jälkeen, kun puutavaran uitto on loppunut, joen alkuperäistä ekosysteemiä pyrittiin palauttamaan. Suurin osa työstä tehtiin raskaalla kalustolla, erityisesti kaivinkoneilla, mutta me työskentelimme paikoissa, joihin koneet eivät päässeet. Tehtäviimme kuului maalta tuotujen kivien siirtäminen takaisin jokeen sekä kutualueiden luominen taimenille, jotta ne voisivat lisääntyä joessa. Lisäksi rakensimme kivistä patoja ja siirsimme suuria lohkareita takaisin joen keskelle, jotta veden virtaus hidastuisi ja monipuolistuisi, mikä edistää alkuperäisten kalalajien elinolosuhteita.
Meillä oli käytössämme vedenpitävät varusteet ja työkalut, ja työ joessa oli todella nautinnollista. Tunsin itseni jälleen lapseksi – aivan kuin olisin palannut niihin päiviin, jolloin leikin puroissa, rakensin pieniä patoja ja heittelin kiviä veteen.
Yhteinen työ toi meidät vapaaehtoiset lähemmäksi toisiamme. Juttelimme monenlaisista asioista työn lomassa, ja illalla olimme sopivan väsyneitä, joten nukahtaminen kävi helposti, vaikka aurinko oli yhä horisontin yläpuolella. Työskentelimme päivittäin kello kymmenestä kahteen tai kolmeen asti.
Meillä oli myös keittiövuorot, joissa kaksi tai kolme vapaaehtoista sekä yksi leirinvetäjä jäivät kylätalolle valmistamaan ruokaa koko päiväksi. Lounaat tuotiin meille työskentelypaikalle paikallisten toimesta, ja aamiaiset ja illalliset nautimme kaikki yhdessä pitkän pöydän ääressä kylätalolla.
Kyläpäivien valmistelu
Leirin toisella viikolla, kun jokityöt oli saatu päätökseen, alkoi valmistautuminen kyläpäiviin, jotka järjestettiin 20. heinäkuuta. Tavastkengällä nämä juhlat pidetään noin viiden vuoden välein kesäisin, ja niiden järjestelyihin osallistuu aina vapaaehtoisia.
Aloitimme perusteellisella siivouksella kylätalolla ja sen ympäristössä. Pesimme ja maalasimme ikkunoita, leikkasimme nurmikkoa, maalasimme penkkejä ja rakensimme puutarhamökin, joka toimi pääpalkintona arpajaisissa.
Päivää ennen juhlia leivoimme kakkuja ja leivonnaisia, joita myimme tapahtumassa vierailijoille. Järjestimme myös niin sanotun kansainvälisen kahvilan kylätalolla 😊.
Perinteisiä ruokia eri puolilta maailmaa
Muut työleirin osallistujat olivat kotoisin Puolasta, Meksikosta, Espanjasta, Sierra Leonesta, Ruandasta, Suomesta ja Tšekistä. Pääsimme siis maistamaan monia perinteisiä ruokia. Tarjolla oli muun muassa tortilloja, guacamolea, quesadilloja, riisiä monella tapaa, lohta eri muodoissa, patatas bravas ja paljon muuta.
Me tsekkiläiset valmistimme yhdessä perinteisiä tšekkiläisiä chlebíčky-leipiä perunasalaatilla, tomaattikeittoa, perunalettuja sekä šunkofleky-pastapaistosta säilykekurkkujen kanssa.
Suomalaisista ruuista maistoimme hirvenlihaa, makeaa pullaa, lohikeittoa perunoilla sekä puuroa, jota söimme joka aamu aamiaiseksi. Lisäksi saimme paikalliselta tilalta peräisin olevaa naudanlihaa, joka oli savustettu paikallisessa savusaunassa 😊. Juomapuolelta testasimme mustikkamehua, litrakaupalla kahvia ja grillasimme makkaraa.
Voin vahvistaa sen, että suomalaiset ovat maailman suurimpia kahvinjuojia! Oli sitten kyse työnteosta, uintireissusta järvelle, saunaillasta tai retkestä, mukanamme oli aina kaksi kanisteria puhdasta vettä ja kaksi kanisteria suodatettua kahvia. Suomalaiset alkavat juoda kahvia jo nuorena, ja monille se on täysin verrattavissa vedenjuontiin päivän mittaan 😊.
Muutama minuutti suomalaisessa saunassa ja sitten sprintti järveen
Vaikka kyseessä oli työleiri, meillä oli kahden viikon aikana paljon vapaa-aikaa ja monipuolista vapaa-ajan ohjelmaa. Itse työn, olipa se sitten joessa tai kyläpäivien valmisteluissa, en jälkeenpäin koe olleen ainoa tai edes pääasiallinen osa työleiriä. Yksinkertaisesti sanottuna teimme ja koimme paljon muutakin. Työpäivät kestivät aina enintään iltapäivään klo 15 asti, minkä jälkeen oli aikaa levätä, ja illat oli omistettu monipuoliselle ohjelmalle, jonka isäntämme Matti oli meille järjestänyt. Joka kolmas päivä oli täysin vapaa, eikä silloin tehty lainkaan töitä.
Lämpimimmin muistelen saunailtoja, joita vietimme kauniiden suomalaisten järvien rannalla rentoutuen suomalaisten saunojen lämmössä yhdessä paikallisten kanssa, jotka liittyivät mielellään seuraamme. Muutama minuutti noin 90-asteisessa suomalaisessa saunassa ja sitten juoksu suoraan jääkylmään, kristallinkirkkaaseen järveen – kun tämän toisti muutaman kerran, olo oli kuin uudestisyntynyt. Saunomisen jälkeen paistoimme aina makkaraa järven rannalla, juttelimme myöhään yöhön ja tietenkin joimme kahvia 😀.
Muita vapaa-ajan aktiviteetteja olivat esimerkiksi retket mielenkiintoisiin lähiseudun kohteisiin. Vierailimme muun muassa ulkoilmamuseossa, maatilalla, tuulivoimaloilla ja Pyhännän kirkossa. Matti, joka on intohimoinen historioitsija, piti meille luennon Suomen ja Tavastkengän kylän historiasta. Meitä tuli myös tapaamaan suomalaisen KVT-järjestön edustaja, jonka kanssa vietimme illan keskustellen eri aiheista.
Pidimme myös hauskaa korttipelejä pelaten, pyöräillen auringonlaskujen aikaan (jotka tapahtuivat vasta keskiyön tienoilla), kansainvälisellä diskolla ja opetellen toistemme perinteisiä tansseja. Lisäksi seurasimme jännityksellä jalkapallon EM-kisojen finaaliotteluita. Koska ryhmässämme oli kaksi espanjalaista, oli finaaliottelu todella tunteikas kokemus – ja onneksi kaikkien onneksi Espanja voitti 😂.
Jätimme Tavastkengälle palan itsestämme
Työleiri Suomessa antoi minulle kolme asiaa: 1. mahdollisuuden tutustua osaan Suomea, sen kulttuuriin ja elämäntapaan ainutlaatuisella tavalla, 2. elämyksiä ja muistoja koko elämän ajaksi ja 3. ennen kaikkea ystäviä eri puolilta maailmaa.
Heti siitä hetkestä lähtien, kun koko vapaaehtoisryhmämme tapasi ja tutustuimme toisiimme, vallitsi lämmin, hyväksyvä ja rento ilmapiiri. Vaikka jokainen meistä tuli eri maasta ja kulttuurista, meillä oli erilaisia tapoja ja uskontokuntia, meistä tuli todellisia ystäviä ja nautimme yhteisestä ajastamme täysillä. Olemme yhä yhteydessä toisiimme, jaamme elämästämme uutisia ja toivomme, että vielä jonain päivänä tapaamme uudelleen muistellen seikkailuja, jotka koimme Tavastkengällä. Lähteminen oli vaikeaa, mutta kyynelistä huolimatta tunsimme kaikki suurta kiitollisuutta siitä, että saimme tutustua toisiimme ja kokea yhdessä jotain ainutlaatuista.
Koko kokemustani Suomesta en voi kuvata muulla tavoin kuin positiiviseksi. Ajattelen kaikkea, mitä sain siellä kokea, lähes päivittäin, ja suosittelen vastaavaa kokemusta jokaiselle, joka rakastaa matkustamista, uusien ihmisten ja paikkojen kohtaamista tai haluaa auttaa ihmisiä, ympäristöä ja olla hyödyksi paikalle, jossa vierailee.
Kyläpäivien aikana oli upeaa nähdä työn tulokset. Kaikki kävijät nauttivat juhlasta, tapasivat läheisiään ja ystäviään, ja oli selvää, että tapahtuma toi paikallisen yhteisön yhteen. Se oli kaunista. Teimme töitä joessa, jätimme Tavastkengälle palan itsestämme ja näin kiitimme siitä, että saimme viettää siellä unohtumattomat kaksi viikkoa elämästämme.
Tämä oli ensimmäinen työleirini, mutta varmasti ei viimeinen. Nautin siitä suunnattomasti, arvostin jokaista hetkeä ja sain motivaatiota osallistua vastaaviin projekteihin tulevaisuudessa. Uskallan jopa sanoa, että Suomi on nyt maa, jonka tunnen parhaiten kaikista vierailukohteistani. En ollut siellä vain turistina, ihailemassa tunnettuja nähtävyyksiä, vaan sain kahden viikon ajan olla osa kyläyhteisöä, elää paikallisten tapaan ja tutustua paikkaan, johon en olisi koskaan matkailijana päätynyt.
